Ota tunteet omiksesi – ne ovat sinun!

Kun ikävät tunteet heräävät, syyllinen löytyy yleensä hyvin helposti – ulkopuoleltasi. Joku on tehnyt, sanonut, tai jättänyt tekemättä tai sanomatta jotakin (tai kenties vain hänen ilmeensä on ollut toiveesi vastainen), mikä herättää sinussa hirmuisen pelon, ahdistuksen tai kiukun ja saa sinut hylkäämään tavallisesti niin rakastettavan itsesi ja ryhtymään hyökkäykseen tai vetäytymään puolustusasemiin kuoresi suojiin. Uskot vilpittömästi, että tuo toinen ihminen aiheutti kurjan tunnetilasi.

Toisin kuin helposti voisi kuvitella, tunteet eivät kuitenkaan ole suoraa seurausta ympäristön tapahtumista tai muiden ihmisten käyttäytymisestä. Sen sijaan oman mielesi synnyttämä henkilökohtainen tulkinta tapahtumasta ja sille antamasi merkitys ratkaisevat sen, millainen tunne kehossasi herää. Nämä puolestaan pohjautuvat pitkälti aikaisempiin muistoihisi ja elämänkokemuksiisi. Olemme omilta vanhemmiltamme oppineet tavan suhtautua itseemme ja tunteisiimme – ja jatkamme itsemme kohtelua samalla tavoin, ellemme herää huomaamaan, että aikuisina meillä on valta ja vapaus valita oma suhtautumisemme niin ulkopuolellamme tapahtuviin asioihin kuin itseemmekin. Yksi vapauden ja onnellisuuden tärkeimmistä avaimista – ellei jopa se kaikkein tärkein – on kyky ottaa täydellinen vastuu itsestään ja omaksua hyväksyvä, rakastava, aikuinen suhde itseen ja omiin tunteisiin. Tämän taidon kuka tahansa voi halutessaan oppia, ja sen palkintona – lisääntyneen vapauden ja onnellisuuden lisäksi – on itsetunnon vahvistuminen ja elämän tunteen voimistuminen.

”Jossain on jotakin vikaa, koska minusta tuntuu tältä”

Eikö olekin hyvin tavallista, ellei suorastaan itsestään selvää ja automaattista, että jos joku (etenkin joku sinulle tärkeä) päästää suustaan jotakin ikävää, ensimmäinen ajatuksesi on, että tämä henkilö loukkasi sinua ja toinen se, että sitä ei olisi saanut tapahtua? Mielesi tekee puolustautua, hyökätä, kostaa, vetäytyä kuoresi turviin tai ”leikkiä kuollutta” ja esittää, että hänen sanansa eivät koskettaneet sinua vähääkään?

Jos seuraat näitä impulsseja sen sijaan että pysähtyisit kohtaamaan tunteesi ja ottamaan selvää siitä, mitä aidosti tapahtui ja mitä se merkitsee, saatat pian löytää itsesi sanomasta tai tekemästä jotakin harkitsematonta. Toivot äkkipikaisen reaktiosi tuovan helpotusta, mutta se saakin sinut tuntemaan syyllisyyttä, mikä entisestään lisää sekä turhautumistasi että välillänne sinkoilevia kiukun kipinöitä. Kenties unohdut pitämään kiinni loukatusta ylpeydestäsi ja ajattelet, että sinulla on ”oikeus antaa takaisin”. Miten vain, tilanne ei ratkea toivomallasi tavalla, vaan kasaa sinun ja sinulle kenties hyvinkin rakkaan ihmisen väliin syyllisyyttä, kylmyyttä, kaunaa ja katkeruutta, josta vapautuminen ei aina suinkaan ole helppoa.

Ymmärrä, että tunteesi ovat sinun

Jos joku sanoo sinulle jotakin, mistä loukkaannut, saatat kenties pelätä tai jopa uskoa, että tuo toinen tarkoitti mitä sanoi. Hän loukkasi, koska tahtoi loukata. Totuus valkenee sinulle, kun käännät tilanteen toisin päin. Jos olisit itse ollut tuon toisen ihmisen nahoissa, mikä toive, tarve tai pelko olisi saanut sinut käyttäytymään samalla tavoin? Jos eläydyt tähän pohdintaan, saatat huomata, että toisen sanat eivät itse asiassa varsinaisesti tarkoittaneet sitä mitä tulkitsit niiden tarkoittavan. Niiten pyrkimys oli palvella jotakin tämän ihmisen omaa henkilökohtaista tarvetta tai mahdollisesti ilmentää hänen kokemaansa pelkoa. Mahdollista on sekin, että olet itse epähuomiossa osunut juuri siihen kerrospainikkeeseen, joka herätti toisessa tarpeen hyökätä.

Me ihmiset olemme nimittäin vähän niin kuin hissejä, joiden painikkeita muut ihmiset ja maailman tapahtumat jatkuvasti painelevat ja tökkivät. Mielialamme kohoaa kohti korkeuksia tai sukeltaa synkkiin syvyyksiin aina riippuen siitä, mihin nappulaan kohtaamamme toinen ihminen sattuu osumaan. Tulevan onnellisuutesi kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää nähdä, että vaikka muut ihmiset näitä nappuloita painelevatkin, ne ovat SINUSSA ja ne ovat SINUN nappuloitasi. Jonkun toisen hissi ei liikahda milliäkään, vaikka joku nojaisi koko painollaan juuri siihen painikkeeseen, joka saisi sinut singahtamaan salamavauhtia pois tolaltasi, jos joku vain hipaisisikin sitä.

Jos maltat ikävän tunteen herätessä pidättäytyä tavanomaisesta reaktiostasi ja pysähtyä kuuntelemaan sitä ja tulkintaasi tapahtuneesta, saat arvokasta tietoa itsestäsi. Mikä tunne heräsi? Mikä toive, tarve tai pelko herätti sen? Mistä se muistuttaa sinua? Miksi se heräsi juuri nyt? Mitä se merkitsee sinulle? Tällaiset kysymykset auttavat sinua tunnistamaan menneisyyden kaikuja ja ymmärtämään itseäsi paremmin, ja toivottavasti myös suhtautumaan hiukan myötätuntoisemmin sekä itseesi että kanssakulkijaasi.

Hyvän tahdon metsästys

Voidaan hyvin ajatella, että me kaikki näyttelemme tahtomattammekin toistemme elämässä juuri niitä rooleja, joita tuo toinen tarvitsee voidakseen kasvaa omaksi, eläväksi itsekseen. Jos olen lapsena joutunut kohtaamaan mitätöidyksi tulemista ja omaksunut uskomuksen, että olen sen arvoinen enkä parempaa ansaitsekaan, voin olla varma että minulle tärkeät ihmiset aikuisuudessa herättävät minussa toistuvasti juuri samaa mitätöidyksi tulemisen tunnetta – halusivatpa tai eivät. Voin ajatella, että se on kohtaloni, tai rangaistus jostakin, tai vain jatkuva osoitus siitä että uskomukseni on totta (”olen tosiaankin mitätön – saanhan siitä todisteita lähes päivittäin”). Jos ajattelen näin, olen tuomittu mitättömyyteni vangiksi. Tilanne muuttuu aivan toiseksi, jos ajattelen, että muut ihmiset herättävät mitätöidyksi tulemisen kokemukseni sitä varten, että jonakin päivänä suostuisin kohtaamaan sen, muistaisin miten se syntyi ja ymmärtäisin mikä oli totta – jotta voisin päästää lopullisesti irti mitättömyydestäni ja alkaa tuntea itseni vahvaksi, vapaaksi ja eläväksi.

On hyvä muistaa, että ihmisellä on aina perimmiltään hyvä tahto. Löydät sen, jos haluat ja pysähdyt etsimään sitä.

Hyväksy negatiivinenkin tunne rakastavan aikuisen asenteella

Pieni lapsi peilailee omaa arvoaan muista ihmisistä. Jos lapsi on onnekas, hänellä on käytettävissään aikuinen, joka osaa antaa lapselle tunteen siitä, että hän on täysin hyvä, riittävä ja arvokas omana itsenään, ja joka kykenee auttamaan häntä vaikeiden tunteiden kohtaamisessa ja käsittelyssä. Tällainen lapsi tietää jatkossakin, että tunteet eivät ole vaarallisia, ja hänellä on myös keinoja niiden käsittelyyn ja niistä vapautumiseen. Jos taas lapsen lähiaikuiset (jotka ovat myös oman kasvatuksensa uhreja) eivät kykene hänen tunteitaan kohtaamaan, lapsi jää niiden valtavan voiman armoille. Hän kokee yksin jäämisen, näkee kasvattajansa torjuvan, hyökkäävän tai suojautuvan reaktion ja vetää tästä johtopäätöksen, että hänen kokemansa tunne kuuluu kiellettyjen joukkoon.

Nyt aikuisena voit omaksua rakastavan aikuisen asenteen itseesi ja omiin tunteisiisi sen sijaan, että jatkaisit itsesi ”kasvattamista” automaattivaihteella siitä, mihin omat vanhempasi työn jättivät. Voit alkaa ottaa vastaan, tuntea ja hyväksyä kehoosi koteloituneita tunteita ja antaa niiden sitten mennä menojaan. Huomaat, että masennuksen, surun, katkeruuden, raivon, pettymyksen ja loukkaantumisen kerrosten alta alkaa paljastua myös kiitollisuutta, rakkautta, iloa, myötätuntoa ja muita elämään kuuluvia hyviä tunteita. Kun opit, että voit ja uskallat tuntea kaikki tunteesi, voit lakata myös yrittämästä turhaan hallita muiden ihmisten käyttäytymistä. Elämä alkaa tuntua paljon vapaammalta ja paremmalta – enemmän elämältä.

 

Valoisin kevään toivotuksin,

Johanna Koskimies
ICF Certified Business & Career Coach, onnellisuusvalmentaja
p. 040 – 413 2747
[email protected]
www.neovolentia.fi

 

Artikkeli julkaistu vuonna 2015.