Ranskan-vuodet opettivat Antti Kärävälle kärsivällisyyttä ja monikulttuurisuutta

Salomaa Yhtiöiden toimitusjohtaja Antti Kärävä asui pitkään Ranskassa ja työskenteli Genevessä. Monikulttuurisessa organisaatiossa Kärävä oppi tuotteiden kaupallistamisen, ja sen hän haluaa jakaa myös suomalaisille.

”Rakkauteni ja kiinnostukseni Ranskaan ja ranskalaiseen kulttuuriin syntyi pitkän ajan kuluessa. Harrastin nuorena kumparelaskua maailmancupin tasolla ja tein matkoja Ranskaan.

Urheilu-urani loppuaikana sponsorini oli ranskalainen Salomon, jonka pääkonttori sijaitsee Annecyssa. Enpä nuorena arvannut, että asuisin Annecyssa myöhemmin kymmenen vuotta perheeni kanssa.

Opiskelin Teknillisessä korkeakoulussa ja tein diplomityöni Anneceyssa Salomonin rullaluisteludivisioonalle. Valmistuttuani työskentelin Salomonin tytäryhtiössä Suomessa ja sen jälkeen Suunnossa. Jo silloin sain ajatuksen palata Annecyyn. Sopivaa työtä ei kuitenkaan silloin löytynyt, joten haave jäi sikseen. Siirryin Suunnosta mainostoimistoon.

Vuonna 2008 entinen esimieheni soitti ja sanoi, että nyt olisi loistava mahdollisuus muuttaa Annecyyn. Hän tarjosi minulle työtä maailman toiseksi suurimman ulkoiluvaate ja -jalkinebrändin, Columbia Sportswearin, leivissä Genevessä. Perheessämme oli kolme lasta. He olivat tuolloin 3, 7 ja 10 vuotta. Tein työsopimuksen kahdessa päivässä.

Päätimme vaimoni kanssa muuttaa Ranskaan. Geneveä emme edes miettineet asuinpaikkana, koska emme halunneet elää expatriaatti-elämää. Sen sijaan halusimme integroitua paikalliseen väestöön Annecyssa. Halusimme oppia ranskaa ja laittaa lapset paikalliseen kouluun.

Myimme Espoossa vanhan hirsitalomme, jota olimme entisöineet monta vuotta, jotta meidän ei tarvitsisi palata talon takia. Minä muutin Ranskaan maaliskuussa 2008, ja perhe muutti kesällä koulujen loputtua. Annecyn kupeessa sijaitsevasta parin tuhannen asukkaan kylästä, Menthon Saint Bernardista, ostimme meille uuden kodin.

Ensimmäinen puoli vuotta oli valtavan intensiivistä aikaa. Minä tein pitkiä päiviä töissä, vaimoni pyöritti perheen arkea ja lapset pyrkivät parhaansa mukaan sopeutumaan ranskalaiseen kouluun ja kaveripiiriin. Minun osani oli varmuudella helpoin.

Kun muutosta oli kulunut vuosi, elämä alkoi helpottaa. Lapset ja vaimoni olivat oppineet hienosti ranskaa, ja arki sujui hyvin. Olimme kotiutuneet, tutustuneet paikallisiin ja viihdyimme tosi hyvin. Itsekin aloin pärjätä arjen asioissa ranskan kielellä, vaikken opiskellutkaan sitä kovin aktiivisesti. Työkieli Genevessä oli englanti.

Menin Columbia Sportsweariin muutosjohtajaksi. Työyhteisössämme oli edustettuina viisitoista eri kansalaisuutta. Se oli ehdoton rikkaus, mutta myös haaste, eivätkä haasteet loppuneet koskaan kymmenen vuoden aikana.

Me suomalaiset olemme suoraviivaisia ja selkeitä ja pidämme lupauksemme. Olemme siksak-kansaa: teemme nopeasti päätöksen ja lähdemme liikkeelle, ja jos päätös osoittautuu vääräksi, teemme yhtä nopeasti toisen.

Sen opin Genevessä, että yksikään tapa ei välttämättä ole toista parempi. On vain erilaisia tapoja tehdä asioita. Opin myös kärsivällisyyttä. Oli pakko oppia. Johtoryhmämme oli suuressa viisaudessaan laatinut liiketoiminnan muutossuunnitelman, ja esittelimme sitten valmiit ratkaisut neljänsadan työntekijän henkilöstölle. Eihän se toiminut.

Monikulttuurisessa ympäristössä korostuu se, että ihmiset on otettava mukaan muutokseen. Johtamisen on oltava valmennuksellista ja osallistavaa. On työskenneltävä niin, että työntekijöille annetaan selkeät strategiset tavoitteet, minkä jälkeen he saavat itse työstää ja löytää parhaat ratkaisut ja toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi.

Columbia ei ollut ranskalainen organisaatio eikä siinä työskennellyt ainuttakaan yhdysvaltalaista, vaikka se olikin amerikkalainen perheyritys. Yrityksen ilmapiiri oli hyvin avoin, kannustava ja raikkaalla tavalla kaupallinen. Kaikki ideat yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi otettiin ilolla vastaan, ja niitä käsiteltiin tasaveroisesti.

Columbiassa tuotekehitys oli hyvin kunnianhimoista. Yhtiö tutki äärimmäisen huolellisesti aktiivisia ulkoilijoita ympäri maailman. Koko ajatus siitä, miten tuote viedään markkinoille, pohjautui kuluttajan käyttäytymisen ymmärtämiseen.

Systemaattinen kaupallistamisprosessi toteutettiin yhdessä kaikkien funktioiden – tuotekehityksen, tuotejohdon, myynnin, markkinoinnin, jakelun ja toimitusketjun – kanssa, jotta se palvelisi optimaalisesti kuluttajien sekä jälleenmyyjien tarpeita ja motiiveja. Hioutuessaan prosessista muodostui eräänlainen tae menestykselle. Tiesimme jo etukäteen varsin hyvin, miten jokin uusi tuotemallisto aikanaan myisi kullakin markkina-alueella.

Kaupallistaminen on yksi intohimoistani. Meillä on Suomessa paljon sekä akateemista että yritystoimintaan liittyvää tutkimus- ja kehitysosaamista. Väkilukuumme suhteutettuna olemme innovaatioiden luojina maailman kymmenen parhaan joukossa. Innovaation oleellinen ominaisuus on tuottaa yhteiskunnallista tai kaupallista arvoa.

Arvoa syntyy systemaattisella kaupallistamisella, ja siinä Suomella ja suomalaisyrityksillä on paljon parannettavaa. Kansainvälisissä innovaatioiden kaupallistamista mittaavissa tutkimuksissa pärjäämme huonosti. Suomi tarvitsee nopeaa ja laaja-alaista kaupallistamisosaamisen ja -investointien kasvua, jotta saamme kaiken hyödyn irti vahvasta T&K-osaamisestamme. Mielestäni Suomen tulisi asettaa kansallinen tavoite nostaa Suomi maailman kymmenen kärkeen innovaatioiden kaupallistamisessa.

Ranskan-vuodet palkitsivat monin tavoin. Viihdyimme perheenä Annecyssä todella hyvin. Minulla oli alkuvuosina jopa 120 matkapäivää vuodessa, mutta Genevestä käsin matkustaminen ei ollut ongelma. Ehdin useimmiten illaksi kotiin. Söimme oikeastaan kymmenen vuotta illallisemme yhdessä perheen kesken. Ranskalaiset arvostavat yhdessä ruokailua ja osaavat muutenkin nauttia elämästä. Annecy on ulkoilmalajien Mekka, jossa voi harrastaa kaikkea vesiurheilusta vuoriurheiluun.

Kun olimme asuneet Ranskassa seitsemän vuotta, kysyin, miltä tuntuisi palata Suomeen. Ei missään nimessä palata, kaikki sanoivat: lapset kävivät paikallista koulua. Kolme vuotta ja kahta ylioppilasjuhlaa myöhemmin ajatus tuntuikin jo ihan hyvältä.

Muutimme takaisin Suomeen vuonna 2018. Paluu sujui todella hyvin, sillä täällä kaikki asiat, systeemit ja arki toimivat loistavasti. Ikävöimme tietysti vuoria ja ystäviämme Ranskassa, muutoin Suomessa on oikein hyvä asua. Reissaamme kuitenkin säännöllisesti visiitille Annecyyn. Vaikka tunnemmekin itsemme ehdottomasti suomalaisiksi, meillä on kaksi kotimaata. Se on rikkaus koko perheelle.

Salomaa Yhtiöissä työskentelee paljon nuoria ihmisiä. Kun he kysyvät, kannattaako ulkomaille lähteä, sanon aina, että ehdottomasti kannattaa. Ulkomailla asuminen avartaa mieltä ja opettaa monia asioita. Suomessa puhutaan usein kansainvälisyydestä jotenkin eksoottisena kokemuksena tai vientihankkeena. Minusta moinen näkemys on rajoittunut. Tänä päivänä kansainvälisyys on mielestäni oletusarvo ja normaali olotila.”

Kirjoittanut
Helen Partti

Alma Median Onnityössä-maaottelu asettaa suomalaisen työelämän vastakkain muiden maiden kanssa. Miten käy taistossa Atlantin takaisin työkotkia vastaan? Kuinka tutulta tuntuu japanilaisten työpäivä? Osaammeko ottaa hommat vastaan samalla tyylillä kuin diskuteeraavat ruotsalaiset?

Lue juttuja osoitteessa onnityössä.fi ja osallistu somekeskusteluun #onnityössä

Artikkeli julkaistu vuonna 2019.