You are here

Milloin itseään voi kutsua asiantuntijaksi? Uraohjaajien viisi vinkkiä työnhakuun

Helsingin yliopiston uraohjaajat neuvovat opiskelijoita työhön ja uraan liittyvissä kysymyksissä. Monet opiskelijoiden huolista ovat samoja kuin muillakin työnhakijoilla. Usein vastaus löytyy kysymällä itseltään, mitä haluaisi tehdä.

Milloin voi kutsua itseään jonkin alan asiantuntijaksi? Se on yksi kysymyksistä, joihin Helsingin yliopiston uraohjaajat usein vastaavat.

– Ja se onkin hyvä kysymys. Joku viisas on sanonut, että yksi määritelmä on, että jos ei tarvitse googlata asiaa kysyttäessä, voi hyvällä omallatunnolla sanoa osaavansa homman hyvin, Helsingin yliopiston uraohjaaja Salla Wilén naurahtaa.

Wilén ja Helsingin yliopiston urapalveluiden tiiminvetäjä Sanna Grannas auttavat työkseen opiskelijoita työelämään liittyvissä kysymyksissä. He ovat mukana eri koulutusohjelmien asiantuntija- ja työelämäopintojen toteutuksessa, pitävät työnhakuun liittyviä työpajoja ja esimerkiksi avoimia kahvihetkiä, joissa opiskelijat saavat neuvoja matalalla kynnyksellä.

Yleisimmät kysymykset liittyvät urapohdintoihin, oman osaamisen sanoittamiseen ja työnhakuun. Huolet ovat usein samankaltaisia kuin muillakin työnhakijoilla.

– Opiskelijat vertaavat usein itseään jo pitkään alalla olleisiin ja ylipäätään muihin. Ajatellaan, että muilla on tosi paljon kokemusta ja mulla ei yhtään. Autamme myös ihan perusjutuissa. Meille tullaan näyttämään CV:tä ja hakemustekstejä, Wilén kertoo.

Itsetuntemuksen tutkimustyötä

Helsingin yliopistossa on 12 tiedekuntaa, joiden myöntämistä tutkinnoista monet eivät anna suoraa ammattipätevyyttä. Esimerkiksi valtiotieteellisestä valmistuneilla ei ole samanlaista selkeää ammattia tiedossa kuin farmaseuteilla tai lääkäreillä.

– Ei ehkä tiedetä, mitä kaikkea omalla tutkinnolla voi tehdä. Siinä on vähän se tuska, että koko maailma on avoinna. Silloin kysymme, että mikä sinua kiinnostaa. Urapolku määrittyy hyvin pitkälti omien kiinnostuksenkohteiden mukaan, Wilén kertoo.

– Se on itsetuntemuksen tutkimustyötä. Pitää miettiä, mitä oma osaaminen on ja miten haluaa tuoda sen esille. Työnhaussa täytyy myös asettua työnantajan saappaisiin – minkälaista osaamista haetaan, Grannas komppaa.

Urapolun haasteet eivät kuitenkaan rajoitu vain generalisteihin.

– Ei niin sanotuilla professioaloillakaan ole aina helppoa. Entä jos on lukenut eläinlääkäriksi, mutta huomaakin, että ei halua tehdä eläinlääkärin töitä? Joskus meiltä tullaan pyytämään melkeinpä listaa, että mitä tällä tutkinnolla voisi tehdä. Siinäkin ratkaisu on oman osaamisen sanoittaminen, Grannas sanoo.

Piilotyömarkkina jää usein pimentoon

Iso osa työpaikoista on niin sanottuja piilotyöpaikkoja, joita ei koskaan laiteta avoimeen hakuun. Grannaksen mukaan se jää monelta huomaamatta.

– Avointen hakemusten lähettäminen on usein varsinkin kansainvälisille opiskelijoillemme tuntematon asia. Suomessa voi rohkeasti lähestyä työnantajaa ja kysyä, onko paikkoja auki, Grannas sanoo.

Myös verkostojen hyödyntäminen unohtuu helposti.

– Opiskelijathan ovat valtavan verkostoituneita, mutta usein ei ymmärretä täysin, miten siitä voi oikeasti olla hyötyä. Erilaiset vapaa-ajan harrastukset, järjestötoiminta ja aiempi työkokemus tuovat hyviä kontakteja, hän jatkaa.

Uraohjaajien viisi vinkkiä työnhakuun

Pyysimme Helsingin yliopiston uraohjaajilta viisi konkreettista neuvoa, joilla päästä vauhtiin työnhaussa.

  1. Tunnista osaamisesi ja kiinnostuksenkohteesi. Mieti mitä osaat ja kuinka kerrot sen työnantajaa kiinnostavalla tavalla. Uskalla myös katsoa oman laatikon ulkopuolelle. Koskaan ei tiedä, mitä ihanaa sieltä saattaa löytyä. Uskallus ja rohkeus mukaan!
  2. Hae tukea työllistymiseen. Korkeakouluissa ja yliopistoissa sitä on hyvin saatavilla. Lisäksi tarjolla on muita enemmän tai vähemmän valtakunnallisia palveluja - esimerkiksi Ohjaamo.
  3. Kurkkaa, että työnhakudokumentit ovat kunnossa. Vähän tylsä neuvo, mutta silti erittäin tärkeä. CV, hakemuskirjeet ja muut tarvittavat dokumentit ovat työnhaun perusta, ja niissä on harmittavan usein puutteita.
  4. Hyödynnä verkostojasi. Käy läpi verkostosi – niihin kuuluvat esimerkiksi järjestötoiminnassa, harrastuksissa, opinnoissa ja edellisissä työpaikoissa tapaamasi ihmiset.
  5. Ole proaktiivinen. Muista, että kaikki työpaikat eivät ole avoimessa haussa. Ole yhteydessä työnantajiin. Lähetä rohkeasti avoimia hakemuksia ja kysy lisää rekrytoivilta yrityksiltä.