Etelä-Karjala sopeuttaa kehittämällä toimintaansa – "Meille on elinehto saada erikoislääkärit loistamaan"

Etelä-Karjalan hyvinvointialueen tuore operatiivisen vastuuyksikön ylilääkäri Antti Huotarinen aloitti virassaan kesällä 2025 keskellä talouden sopeutusvaatimuksia. Vaikka ajat ovat haastavia, lapsuuden kotiseutu veti kuitenkin puoleensa ja säästötavoitteisiinkin löytyy ratkaisuja.
"Meille on elinehto, että saamme työntekijämme pärjäämään parhaalla mahdollisella tavalla. Jos meille tulee itsensä vielä raakileeksi tunteva kirurgi, niin ei meillä ole mitään tarvetta painaa ketään alas – päinvastoin on meidän etu saada hänet pärjäämään erinomaisesti – saada hänet loistamaan", Huotarinen lataa.
Kirurgina kasvamisessa Huotarinen pitää koko Suomen pieniä keskussairaaloita nuorten lääkärien "kiihdytyskaistana."
"Kunnianhimoinen ja omaa osaamistaan systemaattisesti kehittävä kirurgi saa muutamassa vuodessa sen kokemuksen, jonka kartuttamiseen suuremmissa yksiköissä kestää moninkertaisesti kauemmin."
Huotarinen sanoo, että Lappeenrannan sijainti tukee osaltaan vaativien potilastapausten leikkaamista siellä suurempien kaupunkien sijaan.
"Olemme laaja yleissairaala, josta on 200 kilometriä Helsinkiin. Se tarkoittaa, että kirurgit pääsevät kehittämään omaa praktiikkaansa pidemmälle kuin lähempänä yliopistosairaalaa."
Lääkärien kouluttaminen on positiivista sopeuttamista
Käytännössä jokaisen hyvinvointialueen säästövaatimukseen Huotarinen nostaa ratkaisuksi ostopalveluiden välttämisen kehittämällä lääkäriosaamista. Tämä tarkoittaa Huotarisen mukaan käytännössä, että Etelä-Karjalan keskussairaala on valmis kasvattamaan loppuvaiheen erikoistuvasta tai valmiista erikoislääkäristä alansa hallitsijan.
"Talouspaineessa ajatellaan helposti kaiken olevan synkkää ja kurjaa, mutta eihän se niin ole. Meidän pitää siirtyä positiiviseen sopeuttamiseen – kun saamme työntekijät loistamaan ja sitoutumaan, hyvinvointialue säästää rahaa."
Lappeenrantaan erikoislääkäreitä kutsuu se, että Etelä-Karjalan keskussairaala on kompakti laajan päivystyksen sairaala. Sinne pestautuminen tarkoittaa Huotarisen mukaan, että vastuutehtäviä jaetaan erikoislääkäreiden kesken ja oma ura saa heti alkuunsa lentävän lähdön.
"Jos sitä hyppyä ei tuolloin ota, vaan odottaa vastuiden tipahtavan syliin 20 vuoden kuluttua, niin siinä käy lopulta niin, että muut menevät ohi. Silloin oma potentiaali jää käyttämättä."
Lappeenranta on kehityshaluiselle kirurgille mahdollisuus
Huotarisesta Etelä-Karjalan keskussairaala on tällaisen kasvun huipentuma nuorille erikoislääkäreille. Riittävän iso laajan päivystyksen sairaalaksi, mutta riittävän pieni jokaisen lääkärin työpanoksen erottumiseksi. Hän vertaa, että yliopistosairaaloiden lääkäreistä moni vierailee leikkaamassa keskussairaaloissa.
"Pienellä alueella päivystäessä syntyy yleistaitoja, joita ei nykymaailmassa oikein ole mahdollista saada isoissa yksiköissä. Vaikkei täällä tekisi koko elämänuraansa, niin 5-10 vuoden aikana saa valtavan yleiskäsityksen oman erikoisalan toimenpiteistä. Ja kun lääkärit tuntevat pienessä sairaalassa toisensa, ymmärrys koko kirurgiasta kasvaa."
Huotarinen lisää, että Etelä-Karjalaan on myös ihmisen hyvä kotiutua. Tuoreena paluumuuttajana hän kertoo nauttivansa maastopyöräilystä kuivilla mäntykankailla sekä Saimaan monimuotoisesta ympäristöstä.
"Täällä mie-sie -maassa ihmiset ovat lähestyttäviä. He sanovat asiat kiertelemättä ja ottavat myös junantuomat vastaan, jos he suinkin haluavat tulla vastaanotetuiksi."


