Työskentely Yhdysvalloissa on opettanut kilpailemaan
”Edellinen työnantajani lähetti minut viisi vuotta sitten toimitusjohtajaksi Yhdysvaltojen tytäryhtiöönsä, ja vuosi sitten siirryin Reimalle vastaamaan yhtiön Pohjois-Amerikan liiketoiminnasta. Asun nyt perheeni kanssa New Jerseyssä New Yorkin eteläpuolella. Amerikkalainen kulttuuri oli minulle ennestään tuttu. Olin vaihto-oppilaana Kaliforniassa, ja työskentelin ennen Reimaa Coca-Colalla ja Nokialla globaaleissa rooleissa. Niissä oli paljon amerikkalaisia tiimejä. Olen luonteeltani avoin ja optimistinen, tuloshakuinen kehittäjä. Amerikkalainen yrittäjähenkisyys sopii minulle. Pidän siitä, että täällä keskitytään siihen, mikä on hyvin ja mitä voi tehdä vielä paremmin eikä siihen, mikä on pielessä. Ilmapiiri on kannustava.
Otimme liiketoiminnan jakelijaltamme omiin käsiimme vuonna 2018. Minun tehtäväni on huolehtia siitä, että pysymme kasvupolulla. Amerikkalaiset ovat hyvin harjaantuneita verkkokaupan käyttäjiä. Digimarkkinointi ei ole täällä yhtä säädeltyä kuin Euroopassa, mikä antaa paljon mahdollisuuksia myynnin kasvattamiselle. Yhdysvalloissa on kuitenkin tärkeää miettiä vastuuasioita, sillä kuka tahansa voi haastaa oikeuteen kenet tahansa. On toimittava niin, ettei aiheuta riskiä liiketoiminnalle. Hyviä juristeja ja kumppaneita tarvitaan. Myös verkosto on tärkeä. Suomessa se rakentui luonnostaan, siellä tunnetaan sikäläiset opinahjot ja työnantajat. Täällä Helsingin kauppakorkeakoulu ei sano kenellekään mitään.
Täällä hyperkilpailu on hyvin konkreettista. Suomessa kuluttajatuotteissa voi olla alle kymmenen kilpailijaa kussakin tuoteryhmässä, täällä kilpailijoita voi olla kolmesataa. Täkäläinen vähittäiskauppa on näppärä kopioimaan tuotteita omiin private label -valikoimiinsa, ja jos et vastaa nopeasti asiakkaan tarpeisiin, joku muu ennättää väliin. Amerikkalaiset ovat hyvin kilpailukykyisiä, sillä he ovat tottuneet lapsesta asti kilpailemaan pääsystä näytelmiin ja urheilujoukkueisiin.
Paikallinen työkulttuuri eroaa suomalaisesta monessa muussakin asiassa. Amerikkalaiset saavat työpaikan kautta paitsi toimeentulon myös terveydenhuollon ja eläkkeen. Tämä on pärjääjien maa: jos ei ole työpaikkaa, on aika heikoilla. Työyhteisöstä tulee toinen perhe, jonka kanssa vietetään paljon aikaa ja myös vapaa-aikaa.
Työ antaa turvan myös lasten koulutukseen. Koulu ei ole tasa-arvoinen, vaan täällä on hyviä ja huonoja koulupiirejä. Hyvissä piireissä asunnot maksavat enemmän, eli on oltava työpaikka, jotta voit asua sellaisella alueella. Toinen vaihtoehto on laittaa lapset maksulliseen yksityiskouluun. Amerikkalaiset ovat valmiita muuttamaan työn perässä, ja pitkät työmatkat ovat tavallisia. Perheen työssäkäyvä jäsen voi asua viikolla muualla ja käydä vain viikonloppuisin kotona. Täällä saatetaan myös vähän vanhakantaisesti kehuskella 70–80 tunnin työviikoilla.
Tunnit eivät kuitenkaan ratkaise vaan tulos. Koska tulovirta on elämän turva, palkitseminen on arvossaan. Bonukset ovat usein isompia kuin suomalaisissa yrityksissä, ja ne ohjaavat vahvasti toimintaa.
Täällä työnantajan on helppo palkata uusia resursseja mutta myös irtisanoa henkilöstöä. Työntekijän kannalta se on stressitekijä, sillä irtisanominen voi tapahtua milloin vain. Toisaalta myös työntekijä voi lähteä nopeasti, jos on saanut muualta paremman tarjouksen.
Yhtä asiaa amerikkalaiset eivät ymmärrä ollenkaan: suomalaisten neljän viiden viikon lomia. Miten työstä voi olla niin kauan poissa? Olen itse jo niin amerikkalaistunut, että kymmenen päivän loman jälkeen haluan päästä takaisin puikkoihin. Viimeksi taisin pitää pitkän loman toisen ja kolmannen lapsen syntymän välillä. Tein aikanani valintoja, jotka olivat perheen kannalta tärkeitä: olin melkein neljä vuotta äitiyslomalla ja vanhempainvapaalla. Olen onnellinen, että sain lapset Euroopassa enkä täällä. Vanhempainvapaat ovat täällä hirveän lyhyet, ja lastenhoidon järjestäminen on iso haaste. Muutimme tänne vasta, kun lapset olivat teini-ikäisiä.
Teini-ikäisten kanssa muuttaminen on vaikeampaa kuin pikkulasten kanssa, ja sopeutuminen vie aikansa. Toisaalta sitten kun teinit sopeutuvat, he tulevat putkesta ulos tavallista vahvempina. Voin sanoa, että omat lapseni ovat hyötyneet muutosta paljon: he ovat nyt parempia versioita itsestään. He ovat todenneet, että ehdottomasti kannatti muuttaa, vaikka muuttoon liittyy paljon ristiriitaisia tunteita, koti-ikävää ja aluksi myös ulkopuolisuuden tunnetta. USA on lapsillemme neljäs asuinmaa.
Ulkomailla asuminen on yhdistänyt meitä perheenä. Olemme sopeutuneet tänne hyvin. Suomalainen miehenikin työskentelee täällä. Koska turvaverkkoja ei ole, olemme tehneet perheenä enemmän asioita yhdessä. Suomessa nuoret ovat itsenäisiä jo varhain, mutta Amerikassa ollaan perhekeskeisiä. Olemme saaneet nauttia lapsistamme mieheni kanssa enemmän ja tulleet keskenämmekin läheisemmiksi, kun ei ole ollut niin paljon omia menoja.
Ulkomailla asuessa on pidettävä yhteyttä omiin juuriin. Käymme lomalla Suomessa ja tapaamme vaihto-oppilasajan perhettäni Kaliforniassa. Pidän aktiivisesti yllä ammatillista verkostoani ja suhteitani Suomeen muun muassa somen kautta.
Amerikkalaiseen kulttuuriin liittyy vahvasti antaminen. Jos on saanut paljon, pitää myös antaa muille. Itse lahjoitan aikaa ja rahaa nuorisourheilulle ja American-Scandinavian Foundationille ja Finnish American Chamber of Commercelle. Käyn lisäksi puhumassa tilaisuuksissa. Vapaaehtoistoiminta on ollut tärkeää myös verkoston luomisessa ja toimintaympäristön ymmärtämisessä.
Ulkomaille lähteminen tarkoittaa oman mukavauusalueen ulkopuolelle menemistä. Ensimmäinen vuosi on yleensä täynnä kriisiä ja stressiä. On selvittävä työtehtävistä ja byrokratiasta, on toimittava yksityiselämässä. Ulkomailla elämän aloittaminen on kuin perustaisi startupin. On oltava rohkea ja luotettava siihen, että selviää tiukoista tilanteista.
Amerikka on kulttuureiden, rotujen, uskontojen ja tapojen sulatusuuni, ja on luonnollista, että ystävät ja naapurit voivat olla ihan mistä päin maailmaa tahansa. On ihana tunne, kun voidaan olla ystäviä yli kaikkien rajojen. Se on amerikkalaisuuden parhaita puolia.”
Teksti: Helen Partti
Kuva: David Brabyn
Alma Median Onnityössä-maaottelu asettaa suomalaisen työelämän vastakkain muiden maiden kanssa. Miten käy taistossa Atlantin takaisin työkotkia vastaan? Kuinka tutulta tuntuu japanilaisten työpäivä? Osaammeko ottaa hommat vastaan samalla tyylillä kuin diskuteeraavat ruotsalaiset?
Lue juttuja osoitteessa onnityössä.fi ja osallistu somekeskusteluun #onnityössä
Artikkeli julkaistu vuonna 2020.