Kun Jonna sai pikkujouluissa paniikkikohtauksen, työkaverit puuttuivat peliin
– Oli vuoden 2019 pikkujoulut. Juttelimme parin läheisen työkaverin kanssa syksyn menneistä projekteista, kun kesken keskustelun aloin itkeä täysin hysteerisesti, enkä enää saanut happea, kertoo helsinkiläinen Jonna Liukkonen.
Siihen hetkeen kärjistyi jo pitkään jatkunut ahdistus. Paniikkikohtauksia Jonna oli saanut aiemminkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun työkaverit huomasivat asioiden olevan pielessä.
– Olen hyvin suorituskeskeinen ja taipuvainen perfektionismiin. Siihen kun yhdistyy lama-ajan lapsille ominainen miellyttämisenhalu, on siinä kombo, jolla kyllä pärjää tiettyyn pisteeseen asti, kunnes alkaa väkisinkin kuormittumaan.
Ja hyvin hän on pärjännytkin.
Jonna aloitti työuransa jo lukioaikoina työskentelemällä McDonald’sissa. Muutaman vuoden työkokemuksen jälkeen hän siirtyi K-Rautaan. Motivoituneena työntekijänä hän sai nopeasti vastuuta ja työtehtävät monipuolistuivat. Hän eteni kassatyöntekijästä vastaamaan muun muassa valaisinosastosta.
– Oma mentaliteettini on ollut, että töitä saa tekemällä töitä, hän kertoo.
Seitsemän vuoden jälkeen K-Rauta vaihtui asiakaspalvelutehtäviin Alma Mediaan ja työnhakupalvelu Monsteriin, joka nykyisin tunnetaan Joblyna. Vuosia talossa on takana tähän mennessä jo yhdeksän. Nykyisin hän on asiakaskokemustiimin esihenkilö.
Kuormitus kasautui hiljalleen
Jonnan isä oli kuollut samana vuonna, kun hän aloitti uudessa työpaikassaan. Työorientoituneelle ihmiselle oli kuitenkin helpompaa jättää suru käsittelemättä ja hukuttaa se entistä kovempaan työntekoon. Kiinnostavat tehtävät, projektit ja hyvät kehittymismahdollisuudet veivät mukanaan.
– Ja se omalla tavallaan toimi vuosien ajan, kunnes ei toiminutkaan. Työ oli kannustavaa ja sain paljon onnistumisia. Syksyllä 2019 silloinen parisuhteeni alkoi kuitenkin rakoilemaan, ja se yhdistettynä oman työn päälle otettuihin muihin projekteihin käynnisti lumipalloefektin.
Stressi muuttui ahdistukseksi, eikä paketti pysynyt enää kasassa. Jonna alkoi saamaan fyysisiä oireita ja paniikkikohtauksia. Ne vaivasivat vapaa-ajalla ja olivat pelottavia, mutta töissä hän ei asiasta puhunut.
– Olen persoonana sellainen, että minähän en mitään näytä, joten esihenkilölläni ei ollut asiasta mitään käsitystä. Mutta ei sitä voi loputtomiin maton alle lakaista. Jossain vaiheessa se tulee ulos.
Niin tapahtui pikkujouluissa.
– Siinä kohtaa hyvä työkaverini otti minut sivuun ja sanoi, että maanantaina otat yhteyttä työterveyteen. Hän rohkaisi minua, ettei se ole yhtään hankalaa ja on muutenkin täysin ok.
Tukea tuli läheisiltä ja työpaikalta
– Kun lääkäri soitti, sain soperrettua vain, että mulla on ollut viime aikoina vähän hankalaa. Se riitti kuitenkin psykiatriajan saamiseksi. Psykiatrin luona pystyin ensimmäisen kerran avautumaan aidosti, ja hän osasi jo siinä vaiheessa sanoittaa, mitkä asiat ovat saattaneet aiheuttaa kuormitusta.
Psykiatri kuitenkin totesi, että Jonnan tilanne oli siinä vaiheessa niin akuutti, että hän ei vielä ehkä kestäisi psykoterapiaa. Tilanne täytyi ensin rauhoittaa. Ratkaisu oli oikea, sillä terapeutin löytäminen ei ole helppoa. Sen joutuu tekemään itse, vaikka siihen olisi lähete.
Kun hän kertoi asiasta lähiesihenkilölleen, tukea tuli myös työpaikalta. Lopulta hän ei joutunut olemaan päivääkään poissa töistä. Ja terapiasta on todellakin ollut apua.
– Ehkä tärkeintä itselleni oli ymmärtää, että ainoa asia, mihin voin vaikuttaa ja mitä voin muuttaa on minä itse. Ymmärsin myös, että asiat, joita luulin omiksi luonteenpiirteiksi tai ominaisuuksiksi, ovat epäterveitä toimintamalleja.
– Aiheutin itselleni stressiä sekä töissä että vapaa-ajalla sillä, että haalin liika asioita, enkä ollut koskaan tyytyväinen. Siksi minulla ei ollut koskaan tarpeeksi aikaa ja jätin tauot pitämättä, enkä huolehtinut fyysisestä hyvinvoinnista.
Terapeutti on mielen personal trainer
Ei ollut helppoa opetella priorisoimaan ja sanomaan ei. Siinä kuitenkin ystävät auttoivat. Aiemmin hän oli saattanut käydä yhden lauantaipäivän aikana kolmissa synttäribileissä, vain ollakseen mahdollisimman hyvä kaveri.
– Olen onnekas, että minulla on laaja ystäväpiiri. Aloitin kieltäytymisen opettelun heidän kanssaan ja he tukivat minua siinä paljon.
Omien työskentelytapojen tarkastelu johti parempaan. Se myös huomattiin työpaikalla ja hänelle tarjottiin esihenkilön paikkaa asiakaskokemustiimissä.
Jonna on käynyt terapiassa pian kolmen vuoden ajan. Hän haluaa purkaa asiaan liittyviä ennakkoluuloja ja haluaa jakaa tarinansa auttaakseen muita.
– Ajattelen, että samalla lailla kuin ihmiset pitävät huolta fyysisestä kunnosta, myös omasta mielestä täytyy pitää huolta. Minulla on ollut kuntosalilla personal trainer nyt vuoden ajan. Voisi ajatella, että terapeutti on kuin mielen personal trainer. Sitä ei pitäisi hävetä ollenkaan.
Tarttumisen arvoisia tilaisuuksia
Sinun ei tarvitse olla paras löytääksesi työpaikan. Riittää, että olet sopiva. Sopivuuteen vaikuttavat erilaiset taustat ja työkokemukset, kovat ja pehmeät taidot sekä arvomaailmat. Jobly on työnhakupalvelu, josta löydät juuri sinulle sopivia tarttumisen arvoisia tilaisuuksia.